Ensimmäinen suosikkini on vuonna 1957 julkaistu Sidney Lumetin ohjaama ja Henry Fondan tähdittämä oikeussali -klassikko Valamiesten ratkaisu. Valamiesten ratkaisu pohjautuu kaksi vuotta aikaisemmin julkaistuun Reginald Rosen kirjoittamaan samannimiseen näytelmään. Tämä on elokuvan kannalta oleellista, sillä kuvaus- ja toteutustavaltaan se muistuttaa enemmän näytelmää kuin elokuvaa. Koko elokuvan tapahtumat perustuvat käytännössä kahteen eri huoneeseen; oikeussalin viereiseen tilaan johon valamiehet kokoontuvat tekemään päätöstään sekä sen vieressä olevaan taukotilaan, jossa henkilöhahmot käyvät kahdenkeskisiä keskusteluita.
Vaikka elokuva saattaa tuon kuvauksen perusteella kuulostaa erikoistehosteisiin ja toimintaan tottuneille katsojille tylsältä draamalta, voin vakuuttaa sen muistuttavan enemmänkin trilleriä. Valamiesten ratkaisu onkin erinomainen malliesimerkki elokuvasta, jossa kaikki epäolennainen on riisuttu pois erittäin vahvan tarinankerronnan ja henkilökuvausten tieltä.
Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään seuraava: Nuori latinoamerikkalainen mies istuu oikeudenkäynnissä syytettynä isänsä puukottamisesta ja poliisitutkinta on kerännyt vahvan aineiston miehen syyllisyyden todistamiseksi. Oikeudenkäynnin jälkeen päätös kuolemantuomion antamisesta siirtyy kaksitoistajäsenisen valamiehistön käsiteltäväksi. Tapaus näyttää ennakkoon selvältä ja valamiehistö on heti valmis äänestämään miehen syyllisyydestä. Vain yksi valamiehistön jäsenistä, Henry Fondan näyttelemä valamies numero kahdeksan, päättää olla äänestämättä miestä syylliseksi.
Tästä alkaa noin puolitoista tuntia kestävä väittely, jonka aikana valamiehistö alkaa käydä läpi oikeussalissa esitettyä aineistoa. Kaikki kaksitoista valamiestä tulevat erilaisista olosuhteista ja elokuva onkin ennenkaikkea äärimmäisen tarkka henkilökuvaus ihmisen ennakkoluuloista ja motiiveista. Samalla kun sen pureutuu syvälle oikeudenmukaisuuden ja tuntemattoman ihmisen tuomitsemisen vaikeuden filosofiaan, se kuvailee mestarillisesti ihmisen psyykettä; kokemusten ja ulkoisten ärsykkeiden vaikutusta tapaamme tehdä päätöksiä ja tulkita maailmaa.
Mikäli lukijalle 50-luvulla julkaistun mustavalkoelokuvan katsominen tuntuu luotaantyöntävältä, voi elokuvasta katsoa myös 1997 julkaistun, alkuperäiselle teokselle erittäin uskollisen uudelleenfilmatisoinnin. Molemmat katsoneena liputan kuitenkin alkuperäisen puolesta, erityisesti Henry Fondan ja Lee J. Cobbin loistavien roolisuoritusten vuoksi.
Kolmella Oscar -ehdokkuudella huomioitu Valamiesten ratkaisu on allekirjoittaneen lisäksi saanut ylistystä niin tavallisilta katsojilta kuin kriitikoiltakin. Vuonna 2007 se valittiin Yhdysvaltain kongressin kansalliselle elokuvaluettelolle kulttuurillisen ja yhteiskunnallisen merkityksensä vuoksi. Maailman suosituimman elokuvasivuston IMDb:n (Internet Movie Database) listalla ympäri maailmaa sijoittuneet käyttäjät ovat arvioineet sen kaikkien aikojen viidenneksi parhaimmaksi elokuvaksi.
Valamiesten ratkaisu on yksi niistä elokuvista, jonka katsominen on uskoakseni tehnyt minusta paremman ihmisen. Se herättää valtavasti ajatuksia ja pakottaa katsojan pohtimaan omaa käsitystään moraalista ja empatiasta. Se tulkitsee hienovaraisesti ihmisten ryhmäkäyttäytymistä, jossa yleensä äänekkäimmät ja painostavimmat persoonat pystyvät taivuttelemaan muut omalle kannalleen. Samalla se kuitenkin valaa uskoa ajatukseen, että loogisesti perusteltu argumentti voi horjuttaa ennakkoon vahvojakin oletuksia.
"Luovuttaako elämänsä korkeamman edessä?"
CMX - Sateenkaaren pää (Iäti 2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti