torstai 9. marraskuuta 2017

Mikä hemmetin sote?

Health - GotCredit (CC BY 2.0)

















Kun lääkäriksi opiskeleva ystäväni kehoitti kirjoittamaan blogitekstin sotesta, eli sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen tähtäävästä hankkeesta, mietin mitä hemmettiä minä muka siitä tiedän? Lyhyt reality check ja tulin tulokseen että enpäs oikeastaan yhtään mitään. Sen sijaan että olisin tyytynyt tietämättömyyteeni ja olla kirjoittamatta, aloin sitäkin raivokkaammin pläräämään läpi kaiken mahdollisen mitä aiheesta löysin. Tässä on siis tutkimusteni tulos. Yksi asiasta tietämätön selittää asian muille, jotka ei varmaankaan tiedä yhtään sen enempää. Mikä muka voisi mennä pieleen?

Sanottakoon heti alkuun, että koko hemmetin sote on yksi iso sekasotku. Ei siis ihme, että sen selvittäminen, mitä tarkalleenottaen ollaan tekemässä, on haastavaa meille tavallisille tallaajille. Riittää kun katsotaan poliitikkojen sanomisia, niin epäselvyyttä on ihan yhtä paljon. Sote siis tuntuu olevan yksi iso kameleontti, joka vaihtaa muotoaan jokaisessa lausunnossa. Aloitetaan siis siitä, mitä sote-uudistuksesta oli ainakin alunperin tarkoitus tulla.

Sote-uudistuksen tarkoituksena on tehostaa, parantaa ja muuttaa voimassa olevaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjontaa kustannustehokkaammaksi. Sillä on tarkoituksena tuoda valtiolle 3 miljardin säästöt samalla kun pyritään lisäämään asiakkaiden valinnanvapautta ja lyhentämään terveyspalveluiden pitkiä jonoja. Ajatus on tietysti hieno ja jalo, mutta tuskin tarvitsee olla kovinkaan kriittinen ajattelija tullakseen tulokseen, että tuon kokonaisuuden yhdistäminen vaatinee kyllä jo jonkin sortin taikuutta. Onneksemme tästä taikuudesta on tehty täyspitkä raportti, jolla kaikki tehtävät säästöt on pyritty selventämään tyhmemmällekin. Ja koska minäkin olen hieno ja jalo, niin olen lukenut koko hemmetin raportin ja referoin sen sisällön nyt teille. Nimittäin tuota ei kukaan järkevä ihminen lähde alusta loppuun lukemaan. Oho, nyt osui omaan nilkkaan.

Ennen kuin alan käydä läpi sotesta saatavia säästöjä, on hyvä kuitenkin käydä toinenkin soteen linkitetty uudistus nopeasti läpi; nimittäin maakuntauudistus. Maakuntauudistuksen tarkoituksena on jakaa Suomi kahdeksaantoista maakuntaan, jotka tulevat ottamaan vastattavakseen osan kuntien velvollisuuksista. Näille maakunnille järjestetään luonnollisesti vaalit, joiden perusteella valitaan maakuntavaltuusto. Maakuntavaltuusto käyttää maakunnissa ylintä valtaa, vastaten sen toiminnasta ja taloudesta. Jos ei siis muuta, niin ainakin saadaan liuta uusia poliitikkoja matkalle maailmanmaineeseen. Siinähän sitä on minullekin siis sopiva tavoite: Pohjois-Savon kuningas Taneli.

Maakuntauudistuksen merkitys sote-uudistuksen kannalta on keskeinen, sillä sosiaali- ja terveyshuollon palveluiden tarjonta on tarkoitus siirtää näille uusille maakunnille. Näiden tehtävien lisäksi maakunnat saavat hoidettavakseen muunmuassa pelastustoimen, ympäristöterveydenhuollon, maaseudun kehittämisen ja monia muita velvollisuuksia. Niiden toiminta on tarkoitus rahoittaa valtion rahoituksella ja maakuntien keräämillä asiakas- ja muilla käyttömaksuilla. Näin verovirkailijana herää kyllä heti mieleen kysymys, että miten järjestellään valtion ja kuntien tuloverotus? Vaikka kyseessä onkin lähinnä uudelleenjärjestely, en voi olla ajattelematta miten suuria vaikeuksia, kustannuksia ja kirjanpidollisia ongelmia muutosvaiheen järjestelemisestä väkisinkin syntyy. Yhteensä 311 eri kunnan tehtäviä on tarkoitus järjestellä yhdellä kertaa 18 eri maakunnan alle, ilman että koko homma menee ihan sekaisin. Eipä kyllä käy kateeksi niitä, jotka joutuvat tuonkin suunnittelemaan.

Koska tästä tekstistä on nyt tulossa melkoisen pessimistinen oksennus, niin koitetaanhan miettiä välillä positiivisestikin. Homma menee ihan nappiin, kaikki onnistuu, kansa hurraa ja Sipilä julistetaan yhteistuumin kansakunnan suurmestariksi. Jos lähdetään tästä ajatuksesta, niin minkälaisia säästöjä sitä olikaan sitten luvassa? Kolme miljardia vuodessa on kuitenkin melkoisen iso raha. Jos se laitetaan perspektiiviin, niin sillä maksaisi yli 100 000 sairaanhoitajan palkat. Eli jos nyt haluttaisiin säästää suoriltaan tuo kolme miljardia, niin pitäisi antaa monoa melkein kaikille Suomen sairaanhoitajille. Tervemenoa! Oho, nyt meni taas pessimistiseksi. Pahoitteluni. Think positive. Think positive..

Palataan niihin säästöihin. Aikaisemmin mainitsemani raportin mukaan vuonna 2013 sote-kulut olivat noin 18,98 miljardia euroa vuodessa. Niiden on arvioitu nousevan ennen sote-uudistusta noin 21,3 miljardiin euroon vuodessa, eli 3 miljardin säästötavoitteen toteutumiseksi, menoennusteen uudistuksen jälkeen pitäisi asettua noin 18,3 miljardiin euroon. Raportti myös huomauttaa, että säästöjen toteutumiseksi terveydenhuollon tuottavuuden pitäisi nousta noin 16 prosenttia 2020-luvun loppuun mennessä. Jotta suunniteltuja säästöjä voi tarkastella mielekkäästi, on hyvä käydä läpi mihin tuo 18,98 miljardia euroa on aikaisempina vuosina käytetty.

Suurin kuluerä on luonnollisestikin työvoimakustannukset, joihin menee vuosittain noin 9,3 miljardia euroa. Tämä ei kuitenkaan sisällä muilta ostettua vuokratyövoimaa, välituotepalveluita tai esimerkiksi siivouspalveluita. Niiden kokonaisosuus budjetista on noin 3,5 miljardia euroa. Kuntasektorin ulkopuolelta tehtyjen asiakaspalvelujen ostoon kuluu vuosittain noin 2,5 miljardia euroa. Aineisiin ja tavaroihin, kuten lääkeaineisiin, puhdistusaineisiin ja hoitotarvikkeisiin on käytössä noin 1,5 miljardia. Loput noin 2 miljardia budjetista kuluvat esimerkiksi kiinteistöjen ja laitteiden vuokriin, poistoihin ja arvonalennuksiin, erilaisiin veromaksuihin ja alennuksiin, kuten palveluseteleihin. Tuon 3 miljardin säästön tekemiseksi, kululeikkauksia on suunniteltu kaikkiin menoeriin. Raportti tosin sanoo itsekin, että 3 miljardin säästötavoite on kunnianhimoinen. No jopas kummaa.

Ensimmäinen säästökohde on yhtä luonnollinen kuin suurin kulueräkin; henkilöstökustannukset. 9,3 miljardin euron henkilöstökustannuksiin tavoitellaan 5% säästöä, eli noin 460 miljoonaa euroa. Tämän tekemiselle on oikeastaan vain muutama realistinen vaihtoehto: Ensimmäinen on työvoiman vähentäminen, joka laskee palkkakustannuksia suoraan vähennysten suhteessa. Se olisi kuitenkin melkoinen pyllistys koko alalle, joka muutenkin on jo pitkään kärsinyt melkoista luottamuspulaa päättäjiltämme, kasvavasta työttömyydestä puhumattakaan. Se olisi myöskin omituinen keino tavoitella parempaa palvelua ja lyhentää jonoja. Siis vähemmällä määrällä työntekijöitä enemmän ja tehokkaampaa palvelua. Uskoo ken tahtoo.

Todennäköisesti työvoiman määrästä ei voida kuitenkaan joustaa, joten tuo säästö on tehtävä jollakin toisella keinolla. Tämä tarkoittanee työpäivien pidentämistä (kuten jo paikoitellen tehtiin kilpailukykysopimuksen kautta) tai erilaisten ylityökorvausten, lomarahojen yms. leikkaamista. Kun ottaa huomioon, että varsinkin sairaanhoitajien palkka on työhön ja vaadittavaan osaamiseen verrattuna jo melkoisen alhainen, ei noilla toimenpiteillä ainakaan työvoiman motivaatiota paranneta. Onneksi sairaanhoitajien tehtävä tässä maassa ei ole kovin tärkeä. Nehän vain pitävät meistä kaikista huolta.

Tietysti palkkakustannuksiin tehtävät leikkaukset osuvat sairaanhoitajien lisäksi myös lääkäreihin, siivoojiin, sihteereihin ja muihin alalla työskenteleviin henkilöihin. Kun miettii miten hankalaa on jo nyt saada päteviä lääkäreitä töihin osalle paikkakunnista, ei tuo ainakaan sitä asiaa edistä. Sanotaanko kuitenkin, että leikkaus lienee sen verran maltillinen, ettei tässä kansa barrikaadeille ole nousemassa. Korkeintaan kihisee kahvipöydässä ja jatkaa hommia enemmän tai vähemmän samaan malliin. Se kun on maassa tapana.

Laitteiden ja rakennusten kuluille raportilla ei ole antaa tarkkoja lukuja. Se kuitenkin lupaa, että kun hommat suunnitellaan fiksusti, sairaalaverkostoa optimoidaan, tehdään hankinnat yhdessä ja kilpailutetaan tarpeeksi, niin säästöjä kyllä syntyy. Hankintarenkaita käyttämällä voidaan lääkkeistä ja muista käyttötarvikkeista saada noin 150 miljoonan euron säästöt. Myös ostopalveluista voidaan säästää 5% pelkästään kilpailuttamalla paremmin, joten sieltä tulee myöskin 100 miljoonaa. Tässä vaiheessa kokonaissäästö on siis noin 710 miljoonaa euroa (+ määrittelemätön optimointiosuus). Jäljellä enää reilut pari miljardia! Siirrytään seuraaviin.

Paitsi että.. Konkreettiset säästämiskohteet päättyivätkin sivulle 17. Ne alkoivat sivulta 16. Luin koko roskan loppuun, enkä löytänyt enää yhtäkään merkittävää euromääräistä selitystä lopuille säästöille, muutamia pieniä puroja lukuunottamatta. Sen sijaan loput 10 sivua käsittelivät erilaisia tutkimuksia muunmuassa taloushallintopalvelujen järjestelemisestä, suuruuden ekonomiasta ja erilaisista eri paikkakunnilla tehdyistä tutkimuksista. Sanottakoon, että teksti oli kylläkin ihan mielenkiintoista. Ainoa ongelma vaan on siinä, että jos luodaan säästöraportti, jossa mainitaan tavoitteeksi 3 miljardia euroa, miten lopputulos voi olla 710 miljoonaa euroa ja arvauksia päälle? Puhumattakaan siitä, että läpi raportin painotetaan erilaisista muutoksista aiheutuvia kustannuksia. Kustannukset tuntuvat olevan ainakin ensimmäiset vuodet selkeästi säästöjä suurempia. En sitten tiedä tarkkaan missä kohtaa se paljon puhuttu yksityinen sektori tarkalleenottaen tulee mukaan kuvaan.

En nyt halua tyrmätä koko hanketta, sillä 28 sivuisen raportin luonteva referointi järkevän mittaiseen blogitekstiin ei ole ihan helpoin homma. Raportissa oli kuitenkin monia ihan hyviäkin huomioita ja paljon mahdollisesti lisää säästöä tuovia vaihtoehtoja. Varsinkin liittyen suuruuden ekonomiaan ja siitä mahdollisesti saataviin säästöihin. Lienee varmasti helpompi tarjota monia hallinnollisia palveluita kerralla isommalle porukalle, kuin satojen eri kuntien keskenään. Raportissa on kuitenkin yksi aika perustavanlaatuinen ongelma: Koko raportin luettuani en ole varma tuoko sote-uudistus edes onnistuessaan oikeasti enemmän säästöjä kuin kustannuksia. Se on aika heikosti raportilta, jonka ainoa periaate on sotesta saatavien säästöjen selittäminen. En tiedä onko vika raportin kirjoittajissa, minussa, vai onko 3 miljardin euron tyhjästä nyhjäiseminen vähän liiankin kunnianhimoinen tavoite?

En tiedä tuliko kukaan lukijoista hullua hurskaammaksi tämän tekstin myötä. Toivottavasti sote-uudistuksesta päättävillä poliitikoilla on käytettävissään vähän parempaa aineistoa päätöksensä tukemiseksi. Tosin kun miettii, niin onhan nuo alueuudistuksen sivuilta löytyvät esitykset jo aika hyviä. Niissä kun kaikki on esitetty paljon selkeämmin ja helposti ymmärrettävämmin. Kivoja hymyileviä naamoja ja kaikilla on kivaa. Eiköhän tästäkin siis oikeasti ihan hyvä tule. Muistetaan ajatella positiivisesti! Eihän kukaan meitä nyt tahallaan viilaisi linssiin näin tärkeällä asialla? Eihän?

"Periaate on ehdoton, perustelu on aukoton - yhtälö ehkä mahdoton."
Apulanta - Koneeseen kadonnut (Eikä vielä ole edes ilta 2007)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti