Neljännesvuosisata

Muistoja kuvina - kuva suurempana - © Taneli

Taas on Maa kiertänyt kertaalleen Auringon siitä kun viimeksi juhlistin synttäreitäni. Tässä päivässä on kuitenkin jotakin symbolisesti erilaista kuin aikaisempina vuosina: Syntymään ja 50-vuotispäiviin on tarkalleen yhtä pitkä aika. Vastahan tuota täytin kaksikymmentä. Miten voi olla mahdollista, että jouluaattoon tuntuu aina olevan ikuisuus ja samalla viisi vuotta taaksepäin tuntuu eiliseltä? Toisaalta taas tarkemmin kun miettii, niin on viiteenkin vuoteen mahtunut jos jonkinlaista. Kahdestakytäviidestä vuodesta puhumattakaan.

Ootteko koskaan miettineet minkälaisen elokuvan teidän elämästänne saisi, jos siitä kelattaisiin yli kaikki arkisimmat hetket ja jätettäisiin jäljelle vain ne muistettavimmat? Vähän niin kuin siinä Richard Linklaterin ohjaamassa Boyhood -leffassa. Mitä enemmän mä mietin tuota ajatusta, sitä enemmän tuun tulokseen, että siitä tulisi kyllä yks helkkarin erikoinen ja avantgardistinen kokonaisuus. Tai sitten ohjaaja saisi olla melkoinen virtuoosi ja leikata mukaan melko typistetyn version. Mikä se sitten oikein olisi? Jaa-a.

Elokuvatermeillä funtsittuna se tuskin olisi ainakaan mikään romanttinen komedia. Niissä kun tarinan sankarit kohtaavat ihan ohimennen, ihastuvat, rakastuvat ja kaikista ongelmistaan huolimatta elävät elämänsä happily ever after. Ei elämä ole sellaista - tai ei ainakaan mun elämäni. Mun elämässäni on kohdattu, ihastuttu, rakastuttu ja sitten menty takaperin pisteeseen jossa ei enää kohdata. Ja jos tää kuulostaa katkeralta, niin se ei tässä ole tarkoituksena. En ole katkera, vaan kiitollinen. Niistä hienoista ihmisistä kenen kanssa olen samaa polkua kulkenut, vaikka ne polut sitten aikanaan erkanivatkin. Olipa kyse sitten ystävistä tai niistä jotka ovat olleet vähän enemmän. Toisinaan poluilla kun on tapana erkaantua ihan itsekseen, toisinaan taas täytyy tehdä kokonaan uusia kun ei samalle satu sopimaan. Ja jos on lakattu pitämästä yhteyttä, ei kuitenkaan koskaan unohdettu. Monia muistoja kerätty ja ehkä matkan varrella on itsestä ja elämästä myös jotakin opittu. Ja onhan tuota tarttunut mukaan melko loistokas joukko niitäkin, joiden kanssa pidetään vielä vuosikausienkin jälkeen säännöllisesti yhteyttä! Olette parhaita.

Jos elämästäni puolestaan tehtäisiin muutaman minuutin montaasi, niin kyllä siihenkin saisi aika tarkasti valita. Välillä lennettäisiin korkealla ja sitten tultaisiin ryminällä alas. Mutta jos aina lentää, niin eihän sitä muista miltä tuntuu hypätä. Moisessa montaasissa varmaankin kierreltäisiin keikkoja,  ihailtaisiin jäävuoria Hammerfestissä, kaivettaisiin kultaa lapissa, eksyttäisiin Tukholmassa, oltaisiin elämästä juovuksissa Prahassa ja herättäisiin sitten toisessa pätkässä jonkun tuntemattoman pihakeinusta. Ja jokaisen kohtauksen välillä istuttaisiin hitokseen liian pitkiä pätkiä junassa ja ainakin pieni hetki putkassa.

Tai ehkä sittenkin kaikista paras olisi musikaali? Voitaisiin mennä kaikkien niiden bändien tahtiin joita olen napeistani luukuttanut tai käynyt livenä ihailemassa. Musikaalivedot voisivat olla kaikilta niiltä karaokeilloilta kun homma on lähtenyt ihan lapasesta. Penkkaripäivänä tuli pienessä maistissa vedettyä Jimi Hendrixiksi pukeutuneena House of the Rising Sunia painajaiseen joutuneille nuoremmille oppilaille. On tuota joskus koitettu musiikkia ihan vakavissaankin tehdä, bändinä tavoitella maailman herruutta ja lopulta tyydytty tekemään koko paska ihan keskenään - siis minä ja kaikki ne muut minuudessa elävät muusikon retkut.

Välillä on kirjoiteltu päiväkirjaa, toisinaan blogia, joskus aloitettu romaania ja yleensä tyydytty kirjoittamaan vaan runoja. Kaikenlisäksi vielä yleensä aika huonoja, mutta runoja kuitenkin. On joskus penskana voitettu rahaa piirrustuskilpailusta ja ostettu koko rahalla Pokémon -kortteja. Väännetty Stairway to Heavenin kansikuvaa kymmeniä tunteja MS-paintilla ja tapeltu kuviksen opettajan kanssa kun se ei vaan ole ymmärtänyt mun visiota.

Jos jostakin olen kuitenkin varma, niin siitä ettei elämäni ole ollut ainakaan tragedia. Tietysti meillä kaikilla on varmasti juttuja, jotka vieläkin harmittaa. Just niitä juttuja joita miettii ihan ykskaks kahdelta yöllä seitsemän vuotta myöhemmin. Ei hemmetti ihminen on kyllä hieno olento. Vai voisitko kuvitella vaikka jonkun kengurun häpeilemässä poterossaan kun tuli joskus vietyä vahingossa toisen pentu omassa pussissa? Mutta nää on näitä - just sellaisia juttuja, joita kukaan muu ei todennäköisesti edes muista. Aika ehjin nahoin on kuitenkin tänne asti selvitty, että eipä ole aihetta ainakaan valittaa.

Ja jos tämän tekstin lukijalle tuli nyt sellainen olo, että meikäläisen elämä kuulostaa jotenkin maagisen tapahtumarikkaalta, niin eipä tarvitse sitäkään murehtia. Eiköhän se ole sellaista meillä kaikilla kun poimitaan pelkästään ne rusinat pullasta. Kuitenkin suurin osa päivistä kuluu pohdiskellen ihmisten vero-ongelmia tai sitä mitä söisi seuraavaksi. Sellaista elämä on.

Ei syntymäpäivänä voi kuitenkaan katsella vain taaksepäin, koska se elettävä elämä on lopulta aina ihan toisessa suunnassa. Eihän sitä tiedä, vaikka tästäkin elämästä tulisi joku päivä se romanttinen komedia, kunhan ensin alustettiin juonta kevyet kakskytäviis vuotta. Jos mä jotakin olen päättänyt niin sen, että jatkossakin mä oon ja meen etiäppäin ku se kuuluisa mummo lumessa ja koitan olla liikoja takertumatta lillukanvarsiin. Kierrän ainakin sata keikkaa, luen tuhat kirjaa, kuuntelen miljoona biisiä, kirjoitan maailmankaikkeuden eeppisimmän haikun ja sävellän ainakin yhden biisin johon olen itse tyytyväinen. Ja jos vaikka mitä ja muuta!

Tänään mä en tosin aio tehdä juuri mitään kummempaa kuin olla vaan ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se näyttäytyy mulle nyt. Carpe diem, memento mori ja vino veritas vaan teille ystävät, tänään juhlistakaamme. Ollaan ainakin vielä kerran nuoria ja kauniita ennen kuin iltarusko maalaa ryppyjä meidänkin naamoillemme. Ja nehän ne vain kertovat elämästä, joten varmistetaan että ne tulevat osoittamaan ylöspäin. Eihän tämä nyt niin vakavaa ole. Vai mitä luulet?

"Mitä mietit, hei satakieli?"
Olavi Uusivirta - Syntymäpäivä (Olavi 2016)